Rahakaruselli

Maailmantalous perustuu kuluttamiseen eli uusien tavaroiden, palveluiden tai hyödykkeiden ostamiseen. Perusajatus on, että kuluttaja tienaa rahaa, jonka kuluttaa haluamaansa kohteeseen. Kuluttaja saa siis kaiken tarvitsemansa kuluttamisen kautta. Osa kuluttajan kulutuskohteista on välttämättömiä ja toiset ei. Viime aikoina on oltu huolissaan hallituksen leikkausten, veron kiristysten ja inflaation vuoksi suomalaisten ostovoimasta eli suomalaisten kyvystä kuluttaa. Kuluttaminen siis pitää yhteiskunnan rattaat pyörimässä. Googletin sanan kuluttaja ja lähes ensimmäinen googlen antama määritelmä kuluttajalle on ”kuluttajia ovat kaikki ne lajit, jotka käyttävät toisia lajeja ravintonaan.” Määritelmä jatkaa, että kuluttajia on kahdenlaisia, lihansyöjät ja kasvinsyöjät. Eli jo esi-ihmiset olivat kuluttajia. Joskus saattaa kuulla ajatuksia elämästä kulutusyhteiskunnan ulkopuolella jättämällä ostamatta hyödykkeitä ja dyykkaamalla ruokansa. No, edellä mainitun määritelmän mukaan kukaan meistä ei

  Kulutusyhteiskunta perustuu siihen, että ihmiset ostavat palveluita, hyödykkeitä ja materiaa. Kansantalous pyörii parhaiten, kun ihmisillä on ostovoimaa eli rahaa kuluttaa. Yritysten kasvu nojaa ihmisten lisääntyneeseen kuluttamiseen. Lisärahalla palkataan lisätyövoimaa tai tehdään investointeja tavoitteena saada ihmiset kuluttamaan lisää. Suomen talouskasvun tae on ihmisten työllistyminen Suomessa eli Suomessa tuotettujen tavaroiden, palveluiden tai hyödykkeiden ostaminen erityisesti ulkomailla, mutta myös kotimarkkinoilla. Kulutusyhteiskunta alkoi muodostua teollistumisen myötä 1800-luvulla. Ihmisten elintaso nousi ja mahdollisti kuluttamisen muuhunkin kuin välttämättömään. Kaupungistuminen muutti ihmisten elämäntapaa, sillä ihmiset työskentelivät yhä useammin kodin ulkopuolella ja vapaa-aikaa vietettiin kuluttaen esimerkiksi elokuvissa, ravintoloissa tai ostoksilla. 1800-luvun kuluttaminen yhdistyy keskiluokkaisuuteen ja kulutuksella pyrittiinkin tavoittelemaan keskiluokkaista e