Ostaminen kulutusyhteiskunnassa

 

Kulutusyhteiskunta perustuu siihen, että ihmiset ostavat palveluita, hyödykkeitä ja materiaa. Kansantalous pyörii parhaiten, kun ihmisillä on ostovoimaa eli rahaa kuluttaa. Yritysten kasvu nojaa ihmisten lisääntyneeseen kuluttamiseen. Lisärahalla palkataan lisätyövoimaa tai tehdään investointeja tavoitteena saada ihmiset kuluttamaan lisää. Suomen talouskasvun tae on ihmisten työllistyminen Suomessa eli Suomessa tuotettujen tavaroiden, palveluiden tai hyödykkeiden ostaminen erityisesti ulkomailla, mutta myös kotimarkkinoilla.

Kulutusyhteiskunta alkoi muodostua teollistumisen myötä 1800-luvulla. Ihmisten elintaso nousi ja mahdollisti kuluttamisen muuhunkin kuin välttämättömään. Kaupungistuminen muutti ihmisten elämäntapaa, sillä ihmiset työskentelivät yhä useammin kodin ulkopuolella ja vapaa-aikaa vietettiin kuluttaen esimerkiksi elokuvissa, ravintoloissa tai ostoksilla. 1800-luvun kuluttaminen yhdistyy keskiluokkaisuuteen ja kulutuksella pyrittiinkin tavoittelemaan keskiluokkaista elämäntapaa.

Kuluttamisen yksilöllisyydestä painotuksesta huolimatta kuluttamisella pyritään ilmentämään omaa yhteiskunnallista asemaa, luokkaa, ryhmittymää, statusta tai ajatusmaailmaa. Ihmisellä on tarve kuluttaa oman ryhmänsä mukaisesti, ikään kuin kuulua ryhmään. Tämä korostuu varsinkin teini-iässä, jolloin etsitään omaa identiteettiä ja itselle sopivaa ryhmää. Sama ilmiö on havaittavissa myös työpaikoilla, eri ammattiryhmien edustajat on aika usein mahdollista erottaa. Esimerkiksi päiväkodissa työskentelevät alkavat pukeutua samantyyppisesti keskenään, samaten esimerkiksi sairaalassa tai tilitoimistossa tai muissa työyhteisöissä. Ihminen usein kuluttaa tuotteisiin, jotka ovat heidän elinpiirissään haluttuja, tuttuja tai toivottuja sekä tuotteisiin, joilla hän tavallaan pääsee osaksi haluamaansa ryhmää. 

Myös taloudelliset reunaehdot ja perhetausta luonnollisesti vaikuttavat myös tehtyihin kulutuspäätöksiin. Lapsuudenperheen kulutustottumukset siirtyvät usein myös yksilön omaan kulutuskäyttäytymiseen. Millaisia tuotteita lapsuuden perheessä on arvostettu tai millaiseen elämäntapaan lapsuudenperheessään on tottunut? Entä millainen lähiverkoston kulutustottumukset ihmisellä on? Näillä tekijöillä on yksilöstä riippuen enemmän tai vähemmän merkitystä henkilön kulutuspäätöksenteossa.

Toisaalta paljon puhutaan kuluttamisen vähentämisestä ja siitä, ettei maapallon kantokyky kestä nykyistä länsimaalaista kulutuskäytöstä. Kuluttamisen haittoina mainitaan mm. ilmaston lämpeneminen ja luonnon saastuminen. Monissa yhteyksissä on ohjattu kuluttamaan enemmän palveluihin ja elämyksiin tai ostamaan tuote käytettynä. Mahdollisuudet käytettynä ostamiseen on lisääntynyt internetin myötä.  Esimerkiksi vaateliikkeet pitävät Second hand-päiviä tai ottavat käytettyjä vaatteita vastaan. Samaten vaikuttaa, että asenneilmapiiri käytettynä ostamiseen on muuttunut. Vielä 1980-luvulla saatettiin ajatella, että käytettynä ostaminen oli ns. köyhyyden merkki, mitä tämänkaltaista ajattelua ei enää niinkään viljellä. Käytettynä ostaminen esitetään tiedostavan kuluttajan toimintana. Kuluttajan, jolla olisi varaa ostaa myös uusi tuote, mutta ostopäätös tehdään eettisten periaatteiden pohjalta. Kuluttamiseen on siis tullut 2000-luvulla korostuneemmin myös eettinen näkökulma.

Kuluttaminen on yksilökeskeistä, jokainen tekee omat kulutusvalintansa omista lähtökohdistaan käsin. Toisaalta päätöksiä ei tehdä yhteiskunnasta tai ympäristöstä irrallaan. Keskeistä käsittääkseni on tehdä tiedostavia valintoja niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisella tasolla. Tiedostaa, että toisaalta kuluttamisella pidän yhteiskunnan rattaita pyörimässä, työllistän ja luon talouskasvua, toisaalta ilmennän omaa statustani tai itseäni, mutta myös kulutusvalinnoillani on vaikutuksia yhteiseen maapalloomme.