Suomen talouden Armageddon

 

Suomen valtion talous on kasvanut reaalisesti viimeksi vuonna 2007 ja julkisen velan suhde BKT:hen on lähes kaksinkertainen verrattuna Ruotsiin. Julkinen talous pyörii pääsääntöisesti velkarahalla, jonka korot ovat nousseet reippaasti Euroopan keskuspankin ohjauskoron noston vuoksi. Tämä merkitsee sitä, että valtion tulee ottaa lisää velkaa maksaakseen vanhan velan korkoja. Jokainen kotitaloutensa budjettia tekevä ymmärtää, ettei ole kovin kestävää maksaa vanhan luoton korkoja uudella luotolla. Toki velanoton taustalla on ollut myös selityksenä Ukrainan sota, Energiakriisi ja Korona-kriisi, mutta varsin tärkeitä talouden sopeutustoimia jäi viime vuosina valtiontalouteen tekemättä. Korkojen nousu on todellinen uhka hitaan talouskasvun Suomessa.

Suomessa työllisyys laahaa Pohjoismaita perässä, vaikka työllisyys on parantunut viime vuosien aikana. Työttömyysaste vuonna 2023 on 7,1% ja työllisyysaste 73,8%. Ongelmana on työvoiman saatavuusongelmat sekä työikäisen väestön väheneminen yli 10 vuoden ajan. Nettomaahanmuutto on myös ollut väestöön suhteutettuna varsin vähäistä. Lisäksi noin vuosi sitten alkaneen rakentamisen laman vuoksi rakentajista 16 % on työttömänä (12/23) ja määrä ennustetaan kasvavan vuoden 2024. Työttömiä on nyt 30 000 enemmän kuin viime vuonna ja määrän on ennustettu kasvavan.

Suuret ikäluokat ovat nyt siinä iässä, että tarvitsevat paljon sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Se merkitsee julkisen talouden menojen kasvua. Kulujen maksajia eli veronmaksajia on ikäluokkien pienemisen vuoksi joka vuosi vähemmän. Vuoden 2023 soten palkkaratkaisu nostaa julkisia menoja. Henkilöstönsaatavuusongelmia on ratkaistu ostopalveluilla, joka on kallis ratkaisu. Tilanne on ollut tiedossa jo kymmeniä vuosia, muttei asialle ole saatu tehtyä juuri mitään. Viime vuonna sote-uudistus pääsi viimein maaliin ja hyvinvointialueet aloittivat. Hallitus on edellyttänyt hyvinvointialueita sopeuttamaan talouttaan, mikä on näkynyt terveysasemien lakkautuksena ja palveluiden keskittämisenä. Todellisia säästöjä hyvinvointialueilta saadaan odottaa vielä pitkään käynnistysvaikeuksien vuoksi.

Fakta on, että Suomi elää viennistä. Vaikka julkisella taloudella työskentelenkin, näen etten suoraan veroeuroja tuota valtion kassaan muuten kuin ansioverotuksen ja kotimaassa kuluttamisen kautta. Autan toki ihmisiä pääsemään jaloilleen ja sitä kautta osaksi työmarkkinoita ja yhteiskuntaa. Julkinen talous siis tukee talouskasvua välillisesti, mikä on myös tärkeää. Elinkeinoelämän Keskusliiton puheenjohtaja Mattila on arvioinut, että Suomessa palkat ovat 10–15 prosenttia liian suuret. Kyseinen luku tarkoittaa siis koko palkkatasoa duunarista johtajaan. Meidän nykyisellä viennillämme ei makseta näin suuria palkkoja.

Tilanne Suomessa on nyt se, että näistä taustatekijöistä huolimatta tai sen vuoksi Suomen hallitus haluaa kehittää työmarkkinoita, lisätä talouskasvua ja työtä. Ammattiliitot ja oppositio vastustavat hallituksen suunnitelmia. Suomessa ammatti- ja työnantajaliikkeet ovat jännästi kietoutuneet osaksi Suomen poliittista järjestelmää; ammattiliitot vasemmiston kanssa ja työnantajaliitot oikeiston kanssa. Toiminta ei näyttäydy tavanomaisena lobbaamisena vaan paljon aggressiivisempana toimintana. Se kumpi poliittinen siipi hallituksessa on, se edistää oman liikkeensä asiaa. Vasemmiston toteamus, että hallitus on tilanteessa, jossa se on työmarkkinaosapuoli pitänee paikkansa. Hallitusohjelma lähes poikkeuksetta on kuin EK:n ja yrittäjien kirjoittama eikä siinä juuri työntekijöille kaluttavaa jää. Toisaalta edellinen SDP-vetoinen hallitus paransi huomattavasti sosiaalietuja ilman työelämäuudistuksia.

Työelämäuudistuksia on yritetty yli kymmenen vuoden ajan sopimalla työnantajaliittojen ja ammattiliittojen välillä kolmikantaneuvotteluissa, siinä onnistumatta. Syyksi on nähty ammattiliittojen työelämäuudistusten jarruttaminen. Ammattiliitot taas kertovat vastustamisen syyksi työelämäheikennykset työntekijöille. Ammattijärjestöt toki ovat vuosien aikana lakkoilleet reippaasti, mutta suurin osa lakoista on mahdollisesti ollut ei-poliittisia lakkoja. Lakot tulevat Suomelle kalliiksi, erityisesti lakot vientiteollisuudessa. Ne vaikuttavat Suomen talouteen, maineeseen, investointeihin ja kilpailukykyyn. Sopimuksiin ei ole päästy, joten nyt hallitus on valinnut lainsäätäjän tien. Hallitus pyrkii nyt pakolla saamaan aikaan saman, minkä muut Pohjoismaat ovat saaneet aikaan vuosikymmenien aikana neuvottelemalla. Prosessin aikana niin ammattiliittojen kuin työnantajaliittojen välillä on syntynyt luottamus ja yhteinen tavoite. Tämä puuttuu nyt Suomesta, eikä se synny pakolla, niin kuin nyt viime viikkojen aikana on huomattu.

Erityisesti ammattiliittoja ja oppositiota tilanteessa hiertävät muutokset poliittisiin lakkoihin, työttömyysetuuksien leikkaukset, aikuiskoulutustuen lakkauttaminen ja paikalliseen sopiminen sekä vientivetoinen palkkamalli. Hallitus haluaa rajoittaa poliittisten lakkojen kestoa 24 tuntiin ja laajentaa paikallista sopimista yrityksiin, jotka eivät ole järjestäytyneet ammattiliittoihin. Hallitus perustelee tätä kilpailukyvyn parantamisella. No työllisyysvaikutuksia osalle toimista on ollut mahdoton arvioida, lukuun ottamatta työttömyysetuuden porrastamista. Hallituksen on sanottu ottavan ”rusinoita pullasta”. Eli valitsee vain itselleen mieluisia toimia, mutta jättää osan muissa Pohjoismaissa tehdyistä toimista pois. Esimerkiksi Tanskassa on helpompi irtisanoa työntekijä, mutta ansiosidonnainen on ensimmäisenä työttömyyskuukautena 90 prosenttia palkasta, kun se Suomessa on 60 prosenttia. Lisäksi Tanskassa on toimivat ja tehokkaat työllisyyspalvelut. Toisaalta opposition vastaehdotukset näyttäytyvät työllisyysvaikutuksiltaan yhtä hatarilta. Selvää on, että jotain tarvitsee tehdä, sillä muuten meillä ei ole varaa maksaa kasvavia hyvinvointikustannuksia tai ylläpitää nykyisentasoista elämäntapaamme.

Mikä ratkaisuksi? Presidentti Niinistöä on kutsuttu apuun sovittelijaksi. Näkisin, että presidentti Niinistö on jo ohjeensa antanut puheessa Valtiopäivien avajaisissa 7.2.2024: ”Pikainen vertailu Pohjoismaihin osoittaa, että Suomessa sakkaa pahasti ja pysyvästi. Ei se sillä muutu, että etsitään syypäitä ja pysytään juoksuhaudoissa. Siitä se voisi muuttua, että nostetaan paljas totuus pöydälle ja heitetään ennakkoasenteet ja vakiofraasit nurkkaan. Pohjaksi voisi päättää lopputuloksen, että dynaaminen talous ja työelämän perusturva eivät ole toisiaan poissulkevia. Sitten on vain perille puskettava. Olisikohan eduskunta valmis vetämään tällaista puolue- ja vaalikaudet ylittävää yhteistyötä.”

Ratkaisu tulee ainoastaan neuvottelemalla yhteinen ratkaisu, joka kestää vaalikausien yli. Suomi Oy Ab ei kestä lakkoilua, lomautuksia, irtisanomisia ja poukkoilevaa politiikkaa tai sitä, että seuraava hallitus kumoaa kaiken edellisen hallituksen aikaansaannoksen. Suomessa tarvitaan talouskasvun, investoinnin ja työllisyyden parantamiseksi ennakoitavaa, pitkäjänteistä ja luottamukseen perustuvaa työmarkkinaa, jonka yhteisenä tavoitteena on lisätä Suomen talouskasvua, saada Suomeen investointeja ja parantaa työllisyyttä. Se tulee ainoastaan yhteisesti keskustelemalla ja sopimalla niin työmarkkinaosapuolten kuin puolueiden kesken. Leikkausten ja työelämäuudistusten lisäksi tulee tehdä myös työllisyystoimia, kuten parantaa työllistymistä TE-toimistojen avulla, edistää yhdenvertaisuutta työmarkkinoilla, lisätä työperäistä maahanmuuttoa, parantaa koulutustasoa tai mahdollisuutta muuntokoulutukseen sekä vähentää työmarkkinoilla ikäsyrjintää. Tulee lisäksi tukea sosiaali- ja terveyspalveluita, jotta saadaan mahdollisimman suuri osa työikäisistä kuntoutumaan työmarkkinoille. Jos tilanteeseen ei saada kestävää ratkaisua, Suomi on lakko- ja lomautuskierteessä, ulkomaalaiset investoinnit loppuvat ja yksityinen kuluttaminen vähenee. Lopulta tämä sotku maksetaan veronmaksajan kukkarosta.